Liikaa tiskiä?

Kuvattelua kotistudiossa

Ostin mahdottoman ison valkoisen studiotaustan, joka on kuin pystyyn nostettu korkeushyppypatja. Sen sisälle ohjataan langaton salama, joten taustasta tulee kirkkaan valkoinen.

Tällaisia kuvia kutsutaan ns. high key -kuviksi. Ettäs tiedätte. Kuvissa ei ole jyrkkiä kontrasteja, vaan pääasiassa vaalean alueen sävyjä. Ne ovat nyt muotia. Low key -kuvat ovat puolestaan sellaisia, joissa on tumma taustaa ja muutenkin hämärä meininki (ks. Kanalan Karin kuva tuossa aiemmin). Ne eivät ole muotia. Mutta nekin ovat aika kivoja.

Sirkuksesta sirkukseen

Olin tänään Kirjamessuilla juontamassa Tommy Tabermannin ja Jussi T. Kosken kirjan Kuinka olla esittelyä. Siis sellainen promotilaisuus, jota on pällistelemässä messuväkeä. Ihan hauska homma, vaikken kyllä tuollaista viitsi kovin usein tehdä. Aikaisemmin tuli heitettyä juontokeikkoja. Ne ovat aika raskaita, kun niihin pitää latautua oikealla tavalla.

Illalla oltiin Einon kanssa katsomassa Sirkus Finlandian esitystä. Se oli hieno. Pidän sirkustunnelmasta. Vaikka Finlandia on suunnattu lapsille eikä showssa ole puolipornahtavia revyyelementtejä, niin sirkuksessa on aina ripaus dekadenssiromantiikkaa. Läsnäolon taidetta.

Einon mielestä parasta oli sellainen vilkkuva lamppu, jonka sai ostaa väliajalla. Ja hevoset.

Kirsi rappukäytävässä

Oltiin viime viikonloppuna Kirsin ja Arin luona syömässä sushia. Nam ja arigatoo!

Viinimessuilla

Oltiin Simon kanssa tekemässä juttua Kirjamessuilla. Haastateltiin Umayya Abu-Hannaa ja sitten mentiin käymään vieressä viinimessuilla. Kaveri Rantalan Juha oli vetämässä tasting-sessiota. Sain siinä sivussa lasin viiniä ja aimo annoksen viinitietoutta.

Kari rappukäytävässä

Kari on palannut Suomeen. Käytiin safkalla. Otin kaksi kuvaa Karin duunipaikan rappukäytävässä. Aikaa näiden näpsyttämiseen meni noin yksi minuutti. Kari sanoi, että onpas tuo ikkunasta tuleva aurinko kirkas. Minä sanoin, että yritä nyt kuitenkin katsoa tännepäin.

Asunnottomien yö

Mies ja kyltti

Haitaristi ja fani

Presidentin puolisolle riitti juttuseuraa.

Lempi alkaa hekotella

Minä haluan nukahtaa

Einoa yskitti viime yönä aika paljon. Oltiin pari tuntia hereillä. Eino kömpi kainaloon ja kiusallinen yskä jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa Eino alkoi itkeä ja sopersi: Isi, minä haluan nukahtaa.

Milloin se tapahtuu, kun kaikki muuttuu? Siis se, kun lapsen terve ajatustapa muuttuu aikuisen turmeltuneeksi. Kun minulla on paha yskä tai muuten ikävää, hoen lähinnä "no johan on yskä", "millä hemmetillä tämän saa revittyä irti minusta" ja "voi perkeleen perkele".

Intuition pohjalta ajattelen, että Eino on paljon lähempänä ongelman todellista luonnetta. Ja sitä miten asiat ratkaistaan.

Minäkin haluan nukahtaa.

***

Kuva kukasta, jolla ei ole mitään tekemistä kirjoitetun tekstin kanssa. Tai on. Tekstin tapahtumat ja kukka kuuluvat meidän kotiin. Kokeilin uuden objektiivin makro-ominaisuuksia.

Heidi-serkku

Arkkitehtuuria digillä ja manuaalilla

Ostin viime viikolla Nikonin FM2:n, joka on täysimanuaalisen järjestelmäkamera. Siinä siis säädetään aukko, aika ja tarkennus käsin. Sähköä ei tarvita. On siinä tosin patteri, jos haluaa katsoa, mitä valotusmittari näyttää.

Se on maailman ensimmäinen kamera, jossa on 1/4000 sekunnin valotus mekaanisella sulkimella. Kameralla on sen verran paljon traditionalisti-faneja, että sitä valmistettiin erä vielä tällä vuosituhannella.

Olin kieltämättä aika innoissani kapineesta. Sulkimen ääni on kaunis, ja jotenkin ajatus täysin mekaanisesta kamerasta on rauhoittava. Ostin muutaman purkin filmiä. Ensimmäisen filmin roiskin menemään täysin hulvattomasti. Illalla kehitin filmin pimeässä vessassa. Sitten skannasin negatiivin. Alempana on kuva postitalosta. Pod.fi-sivulla on kuva Zyskowiczista ja kumppaneista.

Ylempänä on kuva Finlandia-talosta. Sen olen näpsäyttänyt digikameralla.

Että tällainen kameroita vertaileva arkkitehtuuripläjäys blogissa tällä kertaa. Onneksi kumpikin talo edustaa funkista, jottei pasmat mene ihan sekaisin.

Finlandia-talo D80:llä.


Postitalo FM2:lla. Rusehtava väri on suoraan negatiivista. Filminä oli Ilfordin legendaarinen FP4 ja pimiössä kehitteenä vieläkin legendaarisempi Rodinol (Agfa kehitti tuotteen vuonna 1890).

Onnin synttärit

Onni täyttää neljä vuotta. Oltiin Maunuloilla juhlimassa. Tupa oli täynnä lapsia ja desibelejä. Hieno homma!

Klikkaa kuvaa niin pääset selamaan kuvapankkiani ja muita muita juhlakuvia.

Mieltä ilmaisemassa

Rautatientorilta lähti mielenosoitus, joka vastusti Burman sotilasjunttaa. Satuin kulkemaan ohi. Näpsäytin kuvan.

Illalla kotona Einon kanssa nauhoitettiin laulu. Lopputuloksen voi kuunnella oikean sivuvalikon kohdasta "EJH Radio". Perhosesta kertova laulu on varmaan jostain 1930-luvulta. Minä en osaa sitä, mutta Eino osaa.

Laulun lopussa lauletaan "levon hetki kun lyö". Einon mielestä lyöminen on väärin. Toisia ei saa lyödä, sen sijaan voi silittää tai taputtaa. Siksi hän keksi, että tässä kohtaa voi laulaa "levon hetki kun taputtaa". Ottakaa oppia Einosta! Myös siellä Burmassa.

Lempi ja Kiikki

Perheemme naisväki tässä hekottelee, jollekin asialle, mistä miesväki ei tiedä mitään. Vai mitä Eino.

En ollut Tallinnassa

Pari päivää sitten laitoin vanhan kuvan taannoiselta Tallinnan-matkalta. Kuva on yli kaksi kuukautta vanha. En siis ollut viime viikolla sukukansaa kohtaamassa. Laitan aina silloin tällöin blogiin vanhoja kuvia, joita olen myöhemmin editoinut julkaisukuntoon.