Lempi ja Kiikki

Rumpalimies

Ensimmäinen rulla Rolleiflexillä oli täynnä vauhtia ja vaaratilanteita. Täysin manuaalisen linnunpöntön kanssa liikkuminen kaupungilla tuntui hassulta. Varsinkin kun vähän väliä tarkastin valotusmittarilla lukemia (en siis normaalisti luule, että auringon paistovoima jotenkin vähenisi yhtäkkiä).

No joo, mutta Rolleiflex on loistokapine ihmisien kuvaamiseen koska kuvaa otettaessa sillä katsotaan alaspäin, ja se tekee kanssaeläjät rennomman oloisiksi. Kuvan henkilö oli kyllä ihan rento muutenkin.

Kotona filmin kehittäminen olikin sitten oma episodinsa. Menin pimeään ja avasin rullafilmin (joka on siis erilainen kuin tavallinen kinofilmi) ja hoksasin kehitysrullan tukkiutuessa, etten ole milloinkaan kehittänyt kotona rullafilmiä - ainoastaan kinofilmejä. Käsikopelolla avasin rullan ja sitten tutustuin pimeässä 120-malliseen filmiin, huomasin sormikopelolla että siinä oli mukana jotain paperia filmin lisäksi. Paperi oli tukkinut rullan. Päättelin että sitä ei survota rullaan, vaan jätetään pois. Itse asiassa paperia enemmän kuin filmiä. Tuli hiki. Separoin paperit ja filmit ja kokosin rullan uudestaan. Sitten purkki kiinni ja valot päälle. Ja ovi auki.

Mutta voi itkun litku. Unohdin rullaa kasatessani laittaa mustan hylsyn purkkiin, joka estää valon pääsyn purkin uumeniin, joten kahdestatoista kuvasta vain kolme onnistui. Tässä on yksi niistä.

Summa summarum. Yritys ja erehdys lienee paras oppi. Sitä oppia on saanut maistettua filmin kehittämisen jaloa taitoa opiskellessa.

Kluuvikatu

Otin tämän kuvan väridiafilmille. Leicalla. Tänään filmihullutus sai uuden sysäyksen, kun ostin Rolleiflexin. Se onkin 50 vuotta vanha peli. Monien kamerahistorioitsijoiden mukaan parasta mekaniikkaa ja optiikkaa, mitä on kamerahistoriassa tehty. Siinä käytetään siis 6x6 sentin filmiä. Huomenna alkaa roiskiminen. Tästä linkistä pääsee thaimaalaisen nettikaverin sivulle katsomaan, minkälaisia kuvia samaisella vekottimella on otettu toisella puolella maailmaa. Tyypillä on myös samat filkat ja kehitteet.

Uusi kamerani alla.

Haitaristi Akateemisen edessä

Huovinen ja Ahtisaari

Ahtisaari sai kirkollisissa hippaloissa prenikan rintaansa. Kävin kuvaamassa tilaisuutta. Tämän otin Leicalla. Tästä linkistä voi katsoa Nikonilla napattua kamaa.

Eino ja höyryveturi

Kotona ilta-auringossa

Kiikki

Kiasma

Kolmannen sepän yhteys

Eino ja Onni

Lähiöelämää

Kotona

Eino Talvipuutarhassa

Oltiin tänään Lempin ja Einon kanssa Talvipuutarhassa. Viihdyttiin siellä aika pitkään. Ehkä pari tuntia. Eino ei halunnut lähteä pois ja Lempi oli kuin kotonaan. Minä napsin kuvia melkein yhden rullallisen. Kokeilin Kodakin Tmx-filmiä ja sille tarkoitettua kehitettä. Kehitin filmin uusilla litkuilla Kiikin vessassa, jossa huomasin ikävän valovuodon, kun survoin pilkkopimeässä kodakia kehityspurkkiin. Filmi ei onneksi kärsinyt, vuoto pitää tosin korjata. Tmx-filmi on hyvää kun on riittävästi valoa ja jyrkkiä kontrasteja, mutta sillä on maine tylsähkönä filminä laimeammassa valossa. Nooh, huomenna on sääennusteen mukaan mahdollisuus testata. Tulee vissiin räntää.

Ukko-Pekka

Eilen mun piti mennä leffaan, ikään kuin rentoutumaan. Tullessani paikallisjunalla keskustaan näin Ukko-Pekan. Mulla oli Leica mukana, joten jätin leffan väliin. Kyllä kannatti!

Suomenlinnan kirjaston valo

Vähän hoppu viikko tässä, sanoi Ritari-Ässä. Sen vuoksi laitetaan blogiin reilu viikko sitten napattu kuva.

Suomenlinnan valo

La Roma

Eino lukee Akua

Eino luki Akua ja minä otin kuvan uudella (vanhalla) Leica M6:lla.