Einon uusi huuliharppu (syksyllä)

Kehitin nyt muutaman syksyllä otetun rullan. Ostin myös valopöydän, jotta filmille kuvatun materiaalin läpikäyminen nopeutuisi. Nämä kuvat on otettu Ricoh GR1v -pokkarilla. Aika hyvä kamera, jonka meinasin myydä, mutta onneksi en myynyt, koska siitä ei olisi saanut kuin satasen, jonka maksoin siitä. Filminä on Provia 400. Alla olevassa Lempin kuvassa tein klassisen kuvausmokan, kun puu kasvaa suoraan Lempin päästä. Muuten kuva olisi aika nappi juttu.

Kiikki

Valaistus on apinoitu Matthew Rolstonilta. Hänkin on varmaan apinoinut joltain, koska ei tuo nyt mikään ihan ufo ole.

Lempi

Taustakankaan värjäysprojekti on kesken. Piti kokeilla miten se toimii mustavalkoisena. Hyvin toimii, mutta värillisenä se olisi kauheaa katseltavaa. Lempi ei.

Pikku-Huopalahti

Oltiin Lempin kanssa kävelyllä. Lempi goisi ja minä kävelin kaupunkiin. Tuli pehva kipeäksi, kun käveli kaksi tuntia liukkaalla tiellä lipsutellen. Pitää mennä pehmittämään kankku saunaan. Palvikankku.

Eino keinussa

Einon vitsi oli kuvakauppa auki ja kiinni. Kun kuvakauppa oli auki, pystyin ottamaan kuvan Einon naamasta. Kuvakauppa meni kiinni niin, että Eino laittoi jalat yhteen eikä naamaa näkynyt.

Mulla on uusi valotusmittari, joka mahtuu taskuun. Vaikka kameroissa on hyvät valotusmittarit ja prosessorit, mikään ei korvaa erillisellä mittarilla mitattua valoa. Mittaustulos on tarkempi, koska mittarilla mitataan kohteeseen lankeavaa valoa eikä kohteesta heijastuvaa valoa (kamera mittaa), joka puolestaan on riippuvainen esimerkiksi siitä, minkä väriset vaatteet ovat kuvattavan päällä. Lumisessa maisemassa oikean valotuksen saaminen ilman mittaria on hankalaa. Nyt osuu nappiin.

Mittarilla voi mitata myös kontrastia, jonka tiedon varassa voi kuvaan saada tietynlaista tunnelmaa. Kontrastien kanssa pelaamisessa kannattaa perehtyä Ansel Adamsin zone-teoriaan, joka on kerrassaan nerokas. Zone-systeemi on kehitetty varsinaisesti filmikuvausta varten, mutta sen tunteminen on hyvin käyttökelpoinen myös digiaikana.

Oikarisen Risto

Oltiin iltapäiväkaljalla Riston (kuvassa) ja Simon kanssa parantamassa kirkollista maailmaa. Meni työpäivän piikkiin.

Kiikki makaa

Tosi hauska kuvata vaimoa. Tässä oli sellainen taidehenkinen sessio, koska olen tilannut Amazonista taas hyllymetrillisen valokuvakirjoja, joissa on maailman parhaita potretteja. Yritin tässä sessiossa apinoida Matthew Rolstonin valaistusta, mutta tulikin sitten ihan omia ideoita.

Mahdollisuuksien kieli

Mahdollisuuksien kieli on viestinnällinen termi, joka tarkoittaa kuta kuinkin sitä, että kiusallisen tai hankalan asian voi ilmaista jotenkin positiivisen kautta.

Mahdollisuuksien kieli on viestinnän vitsaus. Malliesimerkki on se, kun puhutaan ongelmista haasteina.

Muualla vastaavaa retoriikkaa pidetään propagandana tai orwellilaisena uuskielenä. Orwell taisteli fasismia vastaan. Orwellin romaanissa 1984 käytetään uuskieltä, joka viljelee harhaanjohtavia eufemismeja (keskitysleiri onkin joycamp).

Asioista pitää puhua suoraan.

Mahdollisuuksien kielellä on toki käyttöä – mutta vain valokuvauksessa. Kuten Eino kuvassa havainnollistaa. Tämä oli kyseisen valokuvaussession rauhallisin kuva.

Kiikin kanssa Tallinnassa

Oltiin viikonloppuna Kiikin kanssa ulkomailla. Kävimme Tallinnassa syömässä ja sitten kahvilla. Se on aika hauskaa. Minulla oli Leica mukana ja otin pari filmillistä kuvia. Sekin on hauskaa.

Tutkimusmatkailijat Onni ja Eino

Eino otti minusta kuvan

Kiikki lähti vapaille ja me ruvettiin Einon ja Lempin kanssa leikkimään valokuvausstudiota. Minä otin Einosta ja Lempistä kuvia, ja Eino otti minusta ja Lempistä kuvia. Einon mielestä Lempi saa ottaa kuvia vasta joskus vanhempana.

Jari Sinkkonen sai kirkon tiedonvälityspalkinnon ja soitti huilua kiitospuheena

Lempi piirteli ylähuuleen jotain

Helena ja Eino merikarhuina

Eino ravintolassa

Oltiin Einon kanssa ostamassa luistimia lauantaina. Mulla oli pitkästä aikaa Leica aktiivisessa käytössä. Tässä on bokeh-kuninkaana pidetty Leican Summicron 35mm versio 4 -objektiivi, ettäs tiedätte. (Bokeh-asia puolestaan selitetään tuossa aikaisemmassa jutussa.)

Luistelu oli ekalla kerralla Einolle pettymys ja järkytys. Pelattiin sitten tossukiekkoa, kun luistimilla tasapainoilu oli niin hankalaa. Mutta nyt kun homman vaikeustaso oli selvillä, tänään Einoa ei meinannut saada jäältä lainkaan pois. Eino pysyy jo pystyssä.

Eino kirjahyllyn edessä

Piti kokeilla, kuinka kaunis bokeh on Nikonin telezoomissa. Onseaikakaunis. Bokeh tarkoittaa siis piirtoa valokuvan epäterävällä alueella, eli tässä noissa kirjoissa. Jos on huono bokeh, niin se näyttää hyvin sekavalta ja rosoiselta. Onpahan lasikin silloin aikas paljon halavempaa.

Lempin ja Einon kanssa HopStopissa

Kiikki lähti illalla Kiken syntskäreille. Me lähdettiin Lempin ja Einon kanssa HopStoppiin eli Hoploppiin. Ollaan käyty siellä Einon kanssa kahdestaan, mutta nyt oli Lempikin mukana. Hyvä meisinki! Taage pössis!

Mummi oli meillä yökylässä viime yönä. Eino oli vartavasten pyytänyt sen meille. Se olikin Einolle suuri juttu.

Nämä repaleiset työviikot ovat mukavia, kun töissä ei kannata kuin piipahtaa. Freelancerina tietysti tällaisella ei pitkään pärjäisi, mutta hikisen joulukuun jälkeen lunki meininki maistuu. Tänään kävin Lasipalatsissa syömässä voileivän ja ottamassa pressikuvia kirkollisista sedistä, joista yksi olikin appiukko eli vaari. Kuvia kuvapankissani.

Lempi mäessä

Pakkasta on mutta lumi on vielä ruskeaa.