Hiljalleen väistyvä tauti

Sitkeä virus osoittaa laantumisen merkkejä ensimmäisen kerran tänään perjantaina. Eilen tunsin oloni pirteäksi, mutta kissan viikset! - kun piipahdin 200 metrin päässä R-kioskilla, tunsin itseni höyryävän kuumaksi kumiukkeliksi, jonka niveliä kolottaa ja keuhkoja särkee.

 

Einokin on piristynyt myös. Sen sijaan Kiikki on edelleen kalmistomaisissa tunnelmissa.

 

Tällaista tämä nyt sitten vain on. Todennäköisesti meidän jokaisen loppuelämä on enemmän tai vähemmän tämän kaltaista, jos sittemmin joutuu lasaretissa makailemaan. On siis parempi yrittää kokea elämä arvokkaana myös sairastamisen aikana kuin suhtautua omaan sairauteen pakokauhulla tai inholla.