Koivuniemen herra

Lapsen lyöminen on nykyään kiellettyä. Myöskään muita väkivallan muotoja ei saa käyttää lapsen kohtelussa. Se tuntuu harmittavan monia vanhan liiton edustajia. Ilmeisesti sen vuoksi, että mikään ei ole niin helppoa kuin lapsen lyöminen.

Pieksämisen jäätyä pois muodista sanonta 'Koivuniemen herra' alkaa olla jo arkeologista käsitteistöä.

Olen keksinyt idiomille uusiokäytön.

***

Odottelin viikon kadonnutta kameraani. Siitä ei kuulunut mitään. Sain asiallista palvelua poliisilta. Odotukseni eivät missään vaiheessa olleet järin korkealla. (Saattaa tosin olla, että se vielä löytyy. Arvioisin mahdollisuudeksi noin 1,5 prosenttia.)

Kameran katoamiseen ei kannata lopettaa valokuvaamista. Yhtä viisasta olisi lopettaa kirjoittaminen kadotettuaan kynän. Hintaero kynän ja kameran välillä on huikea, mutta pitkällä aikavälillä merkityksetön.

Ostin siis uuden kameran tilalle. Minulta siis hävisi kamera, yksi objektiivi ja pikkulaukku. Kolme pidempää putkea ja salama olivat onneksi jääneet kotiin. Täytyi siis ostaa perussetti. Tässä perin ikävässä asiassa on myös hyviä puolia, koska nyt sain tehdä hankintani parista vanhasta virheestä viisastuneena. Uusi peruslinssini on huikeasti parempi kuin taksin uumeniin kadonnut. Kuvista tulee terävempiä ja värikkäämpiä. Sain melkein tonnin laatulinssin alle 300:lla. Uusi laukku on kätevämpi. Kaukolaukaisimen jätin hankkimatta, koska sitä en tarvinnutkaan (HDR-kuvia varten). Lisäksi D80-rungon softa on uudempi.

Nyt minulla on jälleen kamera. Nyt kaikki on ennallaan.

***

Ennallaan? Ei aivan. Palaan nyt 'koivuniemen herran' uusiokäyttöön.

Uusi kamera tuli hankittua Visa-kortilla. Maksu tapahtuu käytännössä noin puolentoista kuukauden kuluttua. Silloin tulee ankara Visa Koivuniemen herra käymään.

No, eipä tässä mitään hätää. Pistetään kamerarahoja pullistelemaan sukan varteen.

***

Elämä vie, Visa vikisee!